13. kesäkuuta 2011

Ernest Hemingway: Jäähyväiset aseille


Tämä kirja on ollut mun lukulistalla jo vuosia, mutta en ole saanut sitä luettua ennen kuin nyt. Asiaa on vaikeuttanut vielä se, että kirjaa on ollut vaikea löytää mistään. Kaikki suomenkieliset painokset on loppuunmyyty,  myös antikvariaateista ja kirjastokappaleet on aina olleet lainassa tai jossain minisivukirjastoissa. Nyt kuitenkin viimein sain aikaiseksi varattua sen lähikirjastoon ja luin sen loppuun viime viikolla.

Kirja sijoittuu ensimmäisen maailmansodan aikaiseen Italiaan ja päähenkilönä on italiassa oleskeleva amerikkalainen mies, joka on sodan alkaessa värväytynyt Italian armeijaan. Verrattuna muihin ensimmäisestä maailmansodasta kertoviin kirjoihin (Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta ja Frederic Manning: Harva hyvin kuolee), jotka olen lukenut, tämä keskittyi vähemmän itse sotaan ja enemmän päähenkilön rakkaussuhteeseen skotlantilaisen sairaanhoitajattaren kanssa.

Kirja oli toisaalta nopealukuinen ja toisaalta vaikea, koska kirja koostuu enimmäkseen dialogista ja yleistä kuvailua on hyvin vähän. Kahden ihmisen dialogi saattoi jatkua sivukaupalla ilman, että repliikkien jälkeen kerrottiin kuka sen sanoi. Välillä joutui palaamaan taaksepäin ja laskemaan rivejä, jotta pysyi kärryillä siitä kuka sanoi mitäkin. Muistan lukion äidinkielenopettajan joskus sanoneen, että elokuvan keksiminen vaikutti suuresti Hemingwayn kirjoitustyyliin, nyt ymmärrän mitä hän tarkoitti. Kirja on kirjoitettu kuin elokuva, repliikit ovat pääosassa.

Kiinnostukseni tätä kirjaa kohtaan johtui enimmäkseen siitä, että ensimmäinen maailmansota kiehtoo minua kovasti ja olen yrittänyt löytää luettavakseni siitä kertovaa aikalaiskirjallisuutta. Se on aika vaikeaa, koska vaikka niitä on todella paljon, niin niistä on suomennettu vain kourallinen. Siihen nähden, että luulin lukevani sotakuvausta, kirja oli pienoinen pettymys, koska sota oli oikeastaan vaan tausta tapahtumille, eikä siitä juurikaan kerrottu mitään. Päähenkilö ajoi ambulanssia, joten hän ei ollut juurikaan rintamalla ja toisaalta hän vietti noin puolet kirjasta sairaalassa haavoittuneena.

Kirjan loppu oli aika masentava. Lisäksi minulle jäi ehkä hieman hämäräksi miten kirjan otsikko liittyy itse tarinaan. Toisaalta minä en koskaan olekaan ollut kovin hyvä kirjallisuusanalyyseissa ja tykkään lukea kirjoja kertomuksina enkä etsiä niistä piilotettuja merkityksiä ja allegorioita. Olen kuitenkin kaikenkaikkiaan tyytyväinen, että nyt tämäkin maailmankirjallisuuden klassikko on luettu ja yleissivistystä hieman parannettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...